Äidiltä sain lainaan kaavapaperia. En edes uskalla arvata kuinka monta vuosikymmentä vanhaa se on, mutta hyvin toimi ja sain kaavat piirrettyä. Millään en olisi malttanut keskeyttää hommia valokuvauksen takia tai siksi, että kello läheni puolta yötä. Niin innoissa olin. Tässä kuitenkin muutama kuva, kun sain aseteltua kaavat kankaalle ja leikattua. Vähän leikkaaminen jännitti, koska tämä oli ensimmäinen kaavoilla tehty ompelutyö, jonka tein ilman äitiä. Aikaisemmin olen käynyt ompelemassa vanhempieni luona äitini ompelukoneella ja on ollut helppo kysyä "Äiti, mitä mä nyt teen?" tai "Äiti leikkaanks mä/ompelenks mä nyt tästä?" "Meneeks tää oikein?" "Äiti mä en tajuu tätä ohjetta!!!!" Tällä kertaa riitti yksi puhelin konsultaatio ja sekin oli enemmän varmistuksen omainen.
Tukikankaana käytin Eurokankaasta ostettua puuvillaista kovike kangasta. Siinä meinasi olla vain vaikea erottaa kumpi puoli on se, joka silitetään kankaaseen kiinni eli liimapuoli.
Ompeleminen tapahtui niin vauhdilla, että unohdin ottaa kuvia niistä vaiheista. Parin illan ahkeralla omeplulla sain kesämekon nopeasti valmiiksi.
Muutamissa kohdissa, kuten kädenteissä ja kauluksessa ja edessä olevan halkion kanssa vietin istuen ja pohtien muutaman hetken, mitä pitäisi tehdä. Kaikkiin näihin kohtiin liittyi myös kovikekangas jollain tavalla. Suuren käsityölehden ohjekin oli laadittu selkeästi niin, että perustaitoja pitäisi olla ja joitain asioita vain tietää, että turha niitä on ohjeeseen laittaa, ettei tule liian pitkää ohjetta. Lopulta kokeilemalla sain lopputuloksen, johon itse olin tyytyväinen.
Vetoketjun ompelukin sujui mutkitta. Ennen kuin huomasinkaan, oli kesämekko helman päärmettä vaille valmis. Helman nuppineuloittaminen ja ompeleminen tuntui lähes ikuisuudelta, koska helma on niin leveä. Lopulta sain senkin ommeltua ja pääsin kokeilemaan mekkoa!
Vielä pitää hetken aikaa odottaa, että säät lämpenee ja sitä voi oikeasti alkaa käyttämään.
Edestä
Kaulus
Hihansuu ja muotolaskos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti